We want more! Drama!

Rehtorimme kirjoitti Erasmus +-portaaliimme kreikkalaisen yhteistyökumppanimme, koordinaattori Stephanoksen pyynnöstä blogipostatuksen, jonka jaamme myös koulumme blogissa, tässäpä siis!

Suomalainen koulutusjärjestelmä on niittänyt mainetta ympäri maailman. Havaitsin tämän muun muassa kesällä osallistuessani Budapestissa kesäseminaariin "Democrazy through drama". Seminaarin osanottajaopettajat olivat saapuneet paikalle eri puolilta Eurooppaa. Vietimme viikon tutkien draaman mahdollisuuksia lisätä demokratiaa luokkahuoneeseen. Kun kerroin olevani suomalainen, yleinen kysymys oli: "how do you do it"? Hieman hämmentyneenä ryhdyin purkamaan itselleni suomalaisen järjestelmän hienouksia sanallistaakseni salaisuutemme. Joitain helppoja kehuja nousi mieleeni. Olemme yksi maailman demokraattisimpia maita. Järjestelmämme mahdollistaa kurjistakin oloista ponnistamisen. Opettajainkoulutuksemme on maailman huipputasoa. Opetussuunnitelmamme on monipuolinen ja hyvin rakennettu. Ja silti, lukuisista ansioistaan ja korkeasti koulutetuista, maailman parhaista opettajista huolimatta yksi ilmiselvä puute suomalaiseen koulutusjärjestelmään liittyy: draamaa, tai teatteria ei opeteta taideaineena peruskoulutasolla.

Draamaa ja teatteria voidaan kuitenkin opiskella taiteen perusopetuksessa koulun ulkopuolella. Tällöin se on maksullista toimintaa, joka vääjäämättä rajoittaa ja muokkaa potentiaalista osallistujakuntaa. Kun monessa muussa Euroopan maassa draamaa opetetaan musiikin, käsitöiden ja kuvataiteen ohella perusopetuksessa, on vaikeaa ymmärtää, miksi meillä ei. Tulevaisuuden maailma on avoin ja esiintymistaitoinen. Suomalainen jos kuka hyötyisi itseilmaisun ja vuorovaikutuksen voimasta ja näiden taitojen harjoittelemisesta pienestä pitäen.

Draama, tai teatteri, tai ilmaisutaito, joka tapauksessa itsen ja vuorovaikutustaitojen opiskelu on jokaiselle lapselle ja aikuiselle terveellistä. Ystäväni, joka työskentelee USA:ssa psykologina määrää potilailleen improvisaatiota ahdistuksen hoitoon. Samalla draama on yleissivistävää ja oivallinen keino itseilmaisuun, sosiaaliseen, toiminnalliseen leikkiin, oman itsensä tutkiskeluun, omien voimavarojen löytämiseen ja vaikka mihin muuhun. Luokka, jossa draama on otettu viikottaiseen lukujärjestykseen tavalla tai toisella toimii eri tasolla, kuin sellainen, jossa leikillistä, toiminnallista taidekasvatusta ei harjoiteta. On kummallista, ettei draamakasvatusta ole sisällytetty omana oppiaineenaan suomalaiseen opetussuunnitelmaan, vaan se löytyy sisältönä äidinkielen oppiaineen alta nimikkeellä "ilmaisutaito". Draamaa opetetaan vain vähän kouluissa. Päteviä draamakasvatuksen opettajia on peruskouluissa niin ikään verrattain vähän, jolloinka taiteen perusopetuksen tulee pystyä lähes täysin korvaamaan aukko, joka teatterin ja draaman pedagogisessa osuudessa on yhteiskunnassamme. Opettajamme ovat kuitenkin huippuluokkaa: meillä on maailman arvostetuimpia opinahjoja: teatterikorkeakoulun teatteriopettajan ohjelma, sekä Jyväskylän yliopiston opettajainkoulutuslaitos ja draamakasvatuksen aineopinnot. Draamaa on, kuten taideaineita ylipäätänsä vaikea opettaa ilman kunnon ammattitaitoa, eikä sitä kannata tehdäkään. Draamakasvatuksella on vakava funktio.

Leikki ei ole pelkkää leikkiä. Draamakasvatuksella on myös kasvatustehtävä. Siinä pureudutaan vakavan leikillisyyden tematiikan pureksimiseen. Leikimme, mutta leikillämme on tarkoitus. Lapsille leikki on silti leikkiä, vaikka kasvattajalla fokus ja tavoite mielessään onkin. Taideopetuksen teesisto sisältää sinällään myös haasteen varsinkin peruskoulu-ulottuvuudessa: kun mikään ei ole fiktiossa pyhää, täytyy rajat koulumaailman kielenkäytön suhteen muodostaa hieman eri tavalla, kuin muissa oppiaineissa.

Draamassa eletään esteettisen kahdentumisen maailmassa. Siellä saamme olla fiktiivisessä todellisuudessa hetken aikaa toinen ihminen toisessa ja ajassa ja paikassa. Tämä leikki itsessään mahdollistaa kokemuksellisen oppimisen. Draamakasvatus käyttää hyväkseen fiktion todellisuutta ja leikin maailmaa sekä näiden luomia mahdollisuuksia erilaisten näkökulmien esiin tuomiseen.

Draamassa annetaan itsestä jotain merkittävää ryhmälle, itselle ja toiselle. Draaman huoneessa uskalletaan näyttää itsensä eri valossa, kuin normaalisti. Ammattitaitoinen opettaja tai ohjaaja saa aikaan ilmapiirin, jossa ei voi epäonnistua. Draama sisältää hyväksytyksi tulemisen ja hyväksymisen taitojen koulimista, vaikuttamista ja vaikuttumista. Kouluyhteisössä säännöt luokkahuoneen sisällä voidaan muodostaa myös draaman keinoin -eikä niitä välttämättä tarvitse edes kovinkaan paljoa sanallistaa kun ryhmä rakentaa kuuntelemisen mekanismin sisäänsä. Itsensä alttiiksi asettaminen yhdistää ja vähentää erillisyyttä ja syrjäytymistä. Ja mikä tärkeintä: draamassa ilo on käsinkosketeltavissa ja läsnä.

No niin Suomi! Tässäpä sellainen kohta, jossa hyvästä voidaan tehdä vielä parempi!

Mia Kavasto

Rehtori

Helsingin teatterikoulu

More drama to the class rooms!

The Finnish educational system has got a good reputation around the world. I was recently again reminded of this, as I attended a summer seminar in Budapest. This Erasmus project is called "Democracy through drama" and it joins together teachers from all over Europe, this time in Budapest. We spent a week studying the possibilities of drama increasing democratic thinking in the classroom. It was awesome.

As I mentioned my home country, a very common question was: "how do you do it"? So I got to thinking about the merits of our system. In Finland we are one of the most democratic countries in the world. Our teacher schooling system is one of the finest. We have a system, that allows those less fortunate to have the same possibilities, as the rest. Still, despite our many valuable merits there is something, that leaves me pondering: we do not in Finland teach drama as an art subject in our schools. You can study drama in basic art education as a hobby, outside the school system.

So, it is up to the parents if the child finds a hobby in theatre or not. Also, basic art education is thought in private schools, which means there is a fee and not everyone can be included. Many of the kids that would especially need positive forces in their lives are left out. In so many European countries drama is taught as a subject among music, crafts and art. It is difficult to understand, why this is not the case in Finland. The world is more open day by day, performing and interaction skills are a valuable asset. A Finn, if anyone would benefit from a regular drama session from the age of five or so, the latest when starting school at the age of seven.

Drama is or would be healthy for any adult. In the United States, a friend of mine, who works as a psychologist suggests that her patients with anxiety join an improv group. Drama enhances general education, gives a chance to get to know yourself and learn about humanity and what more. A school class, that has included drama in their weekly schedule works in a different level than a class, that does not know how to play. I am curious as to why drama is not as it's own subject in a Finnish curriculum, but only as content under mother language studies.

Drama is not taught much in Finnish schools. We do not have a lot of qualified drama teachers in our teachers. We do, how ever have one of the best theatre teacher academies in the world in our Theatre academy and a possibility to school drama teachers through Jyväskylä University. It is not possible to teach drama without knowledge and experience of it. As you can build courage, kinship and team work through drama, it is an extremely sensible subject in which a skilled teacher is crucial.

A skilled teacher is able to use drama as an educational mean. In drama we can address action and plays through a term called serious playfulness. The kids play, we play, but the teacher has a focus and a goal planned though these games. The challenge in the school level lies also in language - as in drama we do not want to build borders to our behavior and words, in schools we still need to respect certain boundaries.

In drama we have a possibility to live in a world that is estheticially dual. We are able to exist in two places at the same time: our fictional world and the actual one. The art of drama explores these possibilities and creates understanding and empathy through these travels. In drama you give acceptance and receive it. You also give something meaningful from your self to the group. We are able to paint a different picture of our selves, than in a stereotypical class room situation. Also, if the teacher is skilled enough, the participant can only succeed, never fail! One of the most important factors is, that with drama there is joy. There is laughter and real happiness you can almost touch.

So come on, Finland! Wanna make a good thing even better? Bring drama in to the class rooms!

Mia Kavasto

School head master

Helsinki Theatre school